29 huhtikuuta 2019

Kiinteistöjen Sherlock Holmesit

Ville Ruotsalainen nakuttaa lattiasta näytteen, ja Aino Taitto merkitsee sen luetteloon.

Insinöörit kaivautuvat taloihin pintaa syvemmälle ja etsivät vaarallisia aineita. Jos rakenteista löytyy asbestia, remontista tulee monimutkainen ja kallis. 

Helsingin ydinkeskustassa seisoo remonttia varten tyhjennetty toimistorakennus. Kiwa Inspectan asiantuntija, ympäristöteknologian insinööri Aino Taitto sukeltaa yhteen toimistohuoneeseen ja nuuhkaisee ilmaa. 

– Tuoksahtaa tervamaiselta, hän sanoo ja pohtii vaihtoehtoja hajun lähteestä. 

Asiantuntija, rakennusinsinööri Ville Ruotsalainen nakuttelee vasaralla ja taltalla ikkunan viereisestä seinästä palan. Hän repii pihdeillä pintakerroksen alta kaistaleen ikkunanrivettä ja sujauttaa sen Taiton avaamaan Minigrip-pussiin. 

Käynnissä on kaksipäiväisen kenttätyön toinen aamu. Insinöörit käyvät läpi kahden vierekkäisen toimistorakennuksen tiloja ja ottavat niistä näytteitä. Inspectan laboratorio tutkii näytteiden perusteella, onko rakenteissa asbestia, pah-yhdisteitä eli polyaromaattisia hiilivetyjä tai muita haitta-aineita. Toimistot peruskorjataan, ja haitta-ainekartoitus vaikuttaa siihen, millaisin järjestelyin rakenteita joudutaan purkamaan. 

Vierekkäiset toimistot on rakennettu 1950- ja 1960-luvuilla. Tyypillisesti asbestia on käytetty aikakauden taloissa putkien eristeissä, vedeneristeissä wc-tiloissa, alakatoissa, hormien koteloissa ja lattiavinyylin alla sekä julkisivussa lujalevyjen takana. Nykyään samoissa paikoissa käytetään vaneria tai kipsilevyä. 

– Asbesti on yhä lämpökestävyydeltään yksi parhaimmista, Ruotsalainen huomauttaa.

Toimiston ikkunoiden eristeissä käytetty pellavarive on vaihtunut nykyrakennuksissa mineraalivillaan tai uretaaniin.

Työ vaatii suojautumista

Eniten asbestia käytettiin 1960- ja 1970-luvuilla. Eristekuidun syöpäriski tuli yleiseen tietoon vuosikymmen myöhemmin, ja laki kielsi käytön vuonna 1994. Asbesti aiheuttaa vaaran, jos sitä sisältävä rakenne menee rikki tai jos kuitua pääsee remontoitaessa ilmaan. Vaarallisin pöly on niin hienoa, ettei sitä pysty aistimaan.

– Pöly ei tule yskimällä ulos, Ruotsalainen sanoo.

Kuva: Kuitunäyte saattaa sisältää asbestia.

Taltan nakutus päästää ilmaan pienen määrän pölyä. Siksi työpari käyttää hengityssuojaimia ja Ruotsalainen nakuttaessaan suojalaseja. Kollegoille tehtiin vastikään tutkimus, kuinka pahasti he altistuvat itse haitta-aineille. Tulos oli, että terveysriski on mutta se on pieni.

– Se oli huojentava tulos, Ruotsalainen sanoo.

Purku- ja remonttityöt tulevat kalliiksi, jos asbestia löytyy. Työssä tarvitaan erilliset luvat, ja purkutyöt on osastoitava ja jätteet hävitettävä erikseen. Toinen tutkittava haitta-aineiden ryhmä on pah-yhdisteet. Ne ovat kaasuja, jotka tunkeutuvat rakenteiden läpi ja aiheuttavat välitöntä haittaa. Ne tunnistaa tervamaisesta, teollisesta hajusta.

Remontti piilotti vaarat

Kahdessa toimistossa on tehty peruskorjaus 2000-luvun alussa. Sisäpinnat ovat uusia, ja alkuperäinen rakennustyyli näkyy enää ikkunanpuitteissa ja lämmityspattereiden pyöreydessä sekä portaikon maanläheisesti värjätyissä seinäkaakeleissa.

– Tämä kohde on haastava, koska alkuperäiset rakenteet ovat piilossa. Pinnalta ei saa osviittaa, mitä rakenteissa on sisällä, Taitto kertoo.

Saneeraus on puutteellisesti dokumentoitu, joten parivaljakko joutuu keräämään tavallista enemmän näytteitä.

– Me yritämme tehdä niin hyvät dokumentit, ettei tulevaisuudessa tarvitse sen vuoksi avata rakenteita, Ruotsalainen sanoo.

Pattereiden lämmitysputket kulkevat seinien sisällä, mutta insinöörit pääsevät niiden jäljille lämpökameralla. Hapero rappaus murtuu puukolla raaputtamalla, ja putki paistaa seinästä esiin. Ruotsalainen nirhaisee pihdeillä putken eristeestä asbestipalan näytteeksi.

– Tuon pystyy tunnistamaan silminkin.

Kuva: Seinän sisällä kulkevan putken pinnassa näkyy kuitupitoista eristettä

Välillä joutuu ryömimään

Kenttäkohteissa käynti on insinöörien mielestä mukavaa vaihtelua toimistotyöhön. Keikkoja on normaalisti pari viikossa, ja samanaikaisia suunnitteluhankkeita pääkaupunkiseudulla on yleensä viidestä kymmeneen.
Ruotsalaisen ydinosaaminen on kuntotutkimuksissa, kun taas Taitto on erikoistunut haitta-aineisiin. Taitto ja Ruotsalainen käyvät usein samoilla työmailla, ja sen huomaa parivaljakon toisiaan täydentävästä puheesta.

– Nähdään tosi erilaisia paikkoja, Taitto sanoo.
– Ja vähän inhottaviakin, Ruotsalainen jatkaa.
– Niin, ollaan ryömitty esimerkiksi rakennusten alapohjissa.
– Tämä on vähän kuin kiinteistöjen Sherlock Holmesin hommaa.

Jotkin putkiratkaisut on tehty nykypäivän näkökulmasta erikoisella tavalla, kuten tämänpäiväisen kohteen kellarissa.

– Eilen nauratti, kun joutui tekemään ihan järkyttävässä viemärin hajussa töitä. Ihan kirveli nenässä, Taitto hymähtää.

Toverit lomailevat yhdessä

Kiwa Inspecta on kansainvälinen tarkastus-, testaus-, sertifiointi-, konsultointi- ja koulutusalan yritys. Suomessa sillä on 30 toimipistettä. Työntekijöitä on reilut 650, joista suurin osa on insinöörejä. Yritys on Insinööriliiton 100-vuotisjuhlavuoden pääyhteistyökumppani.

Aino Taitto on ehtinyt tehdä hommia Kiwa Inspectalla neljä ja Ruotsalainen kaksi ja puoli vuotta. Kollegat kehuvat työyhteisöään mukavaksi. Heidän tehtävissään on paljon nuorta väkeä, ja he viettävät paljon aikaa yhdessä myös lomilla.

– Työnantaja on ollut ymmärtäväinen, että neljäkin henkeä on lähtenyt työpaikalta samaan aikaan reissuun. Viimeksi käytiin Kroatiassa. Myös Suonenjoella ollaan kesäisin käyty mansikkafestareilla useiden työkavereiden kanssa, Taitto kertoo.

Insinöörit joutuvat lomapuheiden jälkeen jatkamaan töitään. Iltapäivällä he avaavat rakenteita lattiasta, kattoterassilta ja pihakannelta. Se vaatii iskupora- ja piikkauskoneen käyttöä, joten päivästä tulee pölyinen ja hikinen.

– Tänään ei tarvitse käydä salilla, Taitto kuittaa.

Teksti: Janne Luotola ja kuvat: Kimmo Brandt
Kiinteistöjen Sherlock Holmesit -artikkeli on alunperin julkaistu Insinööri-lehdessä 2/2019.