Miten rakennusalaa voisi kehittää suunnittelun ja vastuullisuuden näkökulmasta, Jussi Vaiste?

Kiwan Rakentamisen punainen lanka -podcastin kolmannessa jaksossa keskustellaan rakennusalan kehittämisestä, tietomallintamisen kehittymisestä ja materiaalien kierrättämisestä. Jakson vieraana on suunnittelujohtaja Jussi Vaiste A-insinööreiltä.

Tietomallintamisella parempia lopputuloksia

Rakennesuunnittelussa tietomallintaminen on yleistynyt ja mitä monimutkaisempi rakennus on, sitä enemmän mallintamista tarvitaan. Jussin mukaan mallintaminen on pisimmällä teräsrakentamisessa, eikä muuta tapaa suunnitelmien toteuttamiseen Jussin mielestä enää olekaan. Jokainen pultti mallinnetaan paikalleen ja siitä saadaan automaattisesti oikeat mittatiedot joka paikkaan. Tietomallintamisen kehittymisessä on Jussin mielestä kuitenkin vielä paljon mahdollisuuksia. ”Esimerkiksi mallinnusohjelmat eivät osaa vielä täysin hyödyntää keinoälyä, kuten automaattisesti skannata läpi aiempia projekteja ja todeta, että tässä on ollut samanlainen paikka viisi kertaa aiemminkin, että halutaanko nyt tehdä samanlaiset liitokset”, Jussi pohtii.

Jussi huomauttaa, että mekaanisten, toistuvien prosessien automatisointi mahdollistaa sen, että ihmisille jää enemmän aikaa tarkistaa ja miettiä asioita. Mitä enemmän prosessia on automatisoitu, sen helpompaa on myös suunnittelun muokkaaminen kesken suunnittelutyön. Tämä taas vaikuttaa laadullisesti parempiin lopputuloksiin.

Uusimmat työkalut helpottavat arkea ja luovat mahdollisuuksia

Viimeisimmät A-insinööreillä käyttöön otetut suunnittelutyökalut ovat ”tower generator” ja ”forogrammetria”. Tower generator eli torninrakennustyökalu on tarkoitettu korkeisiin rakennuksiin. Kun rakennusliikkeen ja tilaajan kanssa pohditaan, onko arkkitehdin tekemä luonnos korkeasta rakennuksesta toteutuskelpoinen, se laitetaan tower generatoriin, joka antaa alustavia lujuuslaskelmia. ”Esimerkiksi kuinka paksuja betoniseinien tulee olla, ja sen jälkeen saadaan määrät, että jos tehdään tällaisella luonnoksella, niin meidän perustuskuormat ovat tuossa, betonikuutiot tuolla ja tuollaisia paalutuksia ja niin edelleen”, Jussi avaa. Tällainen puoliautomaattinen generaattori säästää todella paljon työaikaa ja mahdollistaa paremman lopputuloksen.

Fotogrammetriaa puolestaan käytetään remonttisuunnittelussa. Jussi kertoo esimerkkitapauksen, jossa tavoite oli tutkia, mitä vanhan kiinteistön lattian alapuolella on. Yksi henkilö laitettiin sinne ryömimään ison kameran kanssa. Kamera ottaa kymmeniä kuvia sekunnissa ja lopulta kun käytävä on ryömitty läpi, kuvia on jo 100 000. Fotogrammetriaohjelmalla valokuvat yhdistetään niin, että ne muodostavat 3D-mallin, joka mahdollistaa sen, että voi liikkua kyseisellä käytävällä jälkikäteen. ”Voidaan esimerkiksi käydä katsomassa jokin paikka, missä ei alun perinkään ollut tarkoitus käydä tai voidaan käydä ottamassa mittoja, että missä kohtaa se putken pätkä olikaan. Se on hyvin mielenkiintoista”, Jussi hehkuttaa.

Menekin optimoinnilla hiilidioksidipäästöt kuriin

Rakennusmateriaalien hinnat ovat nousseet pilviin ja Jussi näkee, että nyt on se hetki, kun maailma olisi valmis materiaalin menekin optimointiin. Sillä on suuri vaikutus kustannuksiin ja hiilidioksidipäästöihin. Jussin mukaan rakennusmateriaalien menekin optimointi on ollut jo pitkään insinöörien toiveena.

Rakennuksessa saattaa olla esimerkiksi laskelman mukaan 300mm paksu seinä ja vieressä paikka, missä kestäisikin 280mm paksu seinä ja sen vieressä 270mm paksu seinä. Prosessi ei kuitenkaan ole vielä ollut valmis siihen, että jokaisesta mahdollisesta paikasta tehdään eri kokoista. ”Menekin optimointi pudottaa hiilidioksidipäästöjä, josta ollaan oltu kiinnostuneita aiemminkin mutta nyt myös finanssipuoli hyväksyy sen, että eiköhän pienennetä määriä”, Jussi sanoo.

Materiaalien hiilidioksidipäästöistä puhuttaessa, Jussi toteaa, ettei rakennusmateriaaleista ole samalla tavalla luotettavaa tietoa, kuin esimerkiksi elintarviketeollisuudessa. Tällä hetkellä joudutaan tyytymään valmistajien omaehtoisiin ilmoituksiin ja niiden luotettavuus on mietittävä tarkkaan. ”On kova haaste saada rakennusteollisuuteen vastaava systeemi kuin elintarviketeollisuudessa, jossa paketin kyljestä voi lukea montako kilokaloria tai paljonko proteiinia tuotteessa on”, Jussi sanoo.

Roboteistako nykyajan orjia?

Jussi johdattaa keskustelun 150 vuotta vanhoihin rakennuksiin, joissa voi nähdä paljon käsityönä tehtyjä koristeluja, tai kun hypätään 1500 vuotta taaksepäin Lähi-itään, voidaan nähdä todella hienoja käsityönä tehtyjä mosaiikkeja. Jussi toteaa, että sellainen on nykyään mahdotonta, sillä orjia ei enää ole, joten käsityö tulisi aivan liian kalliiksi. Jussi on kuitenkin kiinnostunut näkemään, kuinka robotit tulee muuttumaan. ”Voidaan antaa jollekin robotille työksi, että tee viikonlopun aikana tuohon hieno mosaiikki. Kaadetaan kasallinen erilaisia nappuloita ja robotti liimaa niitä yksi kerrallaan paikoilleen”. Robotit voisivat hoitaa myös vaaralliset työt ja varmasti monia muitakin asioita. ”Muutos tule olemaan mielenkiintoinen mutta nyt se on vasta demoasteella”, Jussi toteaa.

Rakennusmateriaalien kierrätys kaipaisi porkkanaa

Jussi harmittelee, ettei rakennusmateriaalin kierrättämiseen ole kehitetty todellista ”porkkanaa”, joka houkuttelisi toimittamaan kierrätykseen purettujen rakennuksien ylimääräiset osat. ”Rakennuksesta voi jäädä vaikka 500 ikkunaa tai hienot väliovet, joissa voi olla vähän käytön jälkiä mutta ne ovat kuitenkin edelleen toimivia”, Jussi pohtii. Jussin mielestä rakennusosien kierrättämiseen tulisi löytyä kiinnostusta, sillä kierrätettävää löytyisi niin paljon. Rakennukseen voisi laittaa myös merkintöjä samalla tavalla kuin esimerkiksi shampoo purkissa: ”Shampoo purkissa saattaa olla pieni merkki, että tässä on kierrätysmuoveja. Samalla tavalla rakennukseen voisi laittaa, että käytetty vaikka 39% kierrätysosia”, Jussi toteaa.

Jussi keksii esimerkin siitä, millaisen porkkanan materiaalin kierrätykselle voisi asettaa valtion tai kuntien taholta. ”Jos antaa rakennusliikkeelle hyvän tontin, se maksaa 2 miljoonaa euroa ja siinä on 10 000 neliötä rakennusoikeutta. Mutta jos siihen haetaan kierrätettäviä rakennusosia tietyn määrän, rakennusoikeus kasvaisi ja olisikin 12 000 neliötä”, Jussi maalailee. Tällainen toiminta kannustaisi Jussin mielestä rakennusliikkeitä siihen, että he antaisi myös suunnittelijoille pähkinän, että nyt kaivetaan osat jostakin. Pikkuhiljaa huomattaisiin, että ylimääräisillä rakennusosilla on arvoa, jolloin tämänkaltaisesta toiminnasta tulisi osa arkea. Lopuksi Jussi painottaa sitä, että mietittäisiin jo heti suunnitteluvaiheessa koko rakennuksen elinkaarta, korjaustarpeita ja muuntojoustavuutta.

Artikkeli perustuu Kiwan Rakentamisen punainen -lanka -podcastin 15.9.2022 julkaistuun jaksoon. Jakson voi kuunnella Spotifyssa, Apple Podcastissa, Google Podcastissa tai osoitteessa www.kiwa.com/podcast.