Elintarviketurvallisuuden sertifiointiarvioinnit kansainvälisessä ja kansallisessa viitekehyksessä

Kolmannen osapuolen tekemien elintarviketurvallisuuden sertifiointiarviointien yleistyminen on ollut kansainvälinen trendi ja erilaiset sertifioinnit alkavat olla Suomessa jo varsin yleisiä. Suomessa elintarviketurvallisuuden sertifioinnit alkoivat elintarvikepakkausteollisuudesta ja edelläkävijöinä ovat toimineet kansainvälistä kauppaa tehneet paperikonsernit. Elintarvikkeiden valmistuksen puolella sertifioinnit alkoivat yleistyä vuoden 2005 jälkeen kun ISO 22000:2005 lanseerattiin.

Erilaisten sertifiointien määrän lisääntyminen on seurausta kaupan kansainvälistymisestä ja toimitusketjujen globalisoitumisesta. Elintarviketurvallisuuden hallintaa osoittavan sertifikaatin hankkimisen tarve tulee monesti asiakkailta, jotka edellyttävät niitä lakisääteisen omavalvonnan lisäksi. Suomessa yleisimmät elintarviketurvallisuuteen liittyvät sertifioinnit tehdään FSSC 22000 sekä BRCGS ja IFS Food -standardien vaatimuksia vastaan.

Suurin ero näiden standardien välillä on se, että BRC ja IFS ovat tuotestandardeja ja FSSC 22000 on järjestelmästandardi. Eroa voisi avata siten, että BRC ja IFS auditoidaan enemmän tuotteiden näkökulmasta, kun taas FSSC enemmän toiminnan näkökulmasta. Elintarviketurvallisuutta ylläpitävien linjausten ja hyvien käytäntöjen mukainen tekeminen on kuitenkin keskiössä niissä kaikissa. FSSC antaa eniten joustoa, ja IFS ja BRC kertovat yksityiskohtaisemmin, miten pitää tehdä.

Vaikka etenkin kansainvälisillä markkinoilla on vaihtelevia mieltymyksiä tiettyihin standardeihin, niin kaikki nämä kolme standardia ovat Global Food Safety Initiative vertaisarvioituja eli ne on tunnustettu GFSI:n vertaisarviointikriteerit täyttäviksi.

GFSI, kansainvälinen elintarviketurvallisuuden toimintakoalitio

GFSI:n toiminta-ajatuksena on kansainvälisten elintarviketurvallisuusstandardien harmonisointi ja uusien kehityssuuntausten huomiointi niissä. Koalition konkreettinen tuotos on ollut standardien arviointikriteeristö ”GFSI Benchmarking Requirements” ja kansainvälisten sertifiointiohjelmien tunnustaminen kriteereitä vastaan. GFSI:n jäsenistössä vaikuttaa isoja globaaleja elintarvikeketjun toimijoita kuten Walmart, Amazon, Unilever, Nestlé ja Mars.

GFSI:n aikaansaannosta on myös vuonna 2008 lanseerattu tasopohjainen Global Markets kehittymisohjelma, joka kehittää yritysten toimintaa askel askeleelta kohti sertifiointivalmiutta. Ohjelman tavoitteena on ollut auttaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä kehittämään elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmiään ja parantaa näin paikallisesti toimivien pienten toimittajien markkinoillepääsyn mahdollisuuksia. Tämä kaikkien saatavilla oleva kehitysohjelma on ainakin Suomessa ollut alihyödynnetty toiminnan kehittämisen työkalu.

Asiakasvaatimus vai toiminnan kehittämistyökalu

”Erityisen yleistä sertifiointivaatimus on ruokakauppaketjujen omien tuotemerkkien eli private label -tuotteiden valmistuksessa. Lakisääteisten vaatimusten lisäksi kauppaketjut vaativat elintarvikkeiden valmistajilta ja toimittajilta asioita, jotka tukevat heidän omia strategioitaan ja toimitusketjun riskien hallintaa. Muuttuvat asiakasvaatimukset ovatkin suurimpia sertifiointien kysyntään vaikuttavia tekijöitä”, sanoo sertifioituja järjestelmiä auditoivan Kiwa Inspectan tuotepäällikkö Teija Paananen.

Oikein ymmärrettynä standardit tuovat mukanaan toimintaa selkeyttäviä rakenteita, ohjaavat luomaan tavoitteita ja niille systemaattisia mittareita. Oman toiminnan tasoa ja sen jatkuvaa parantamista seurataan johdon katselmuksin ja sisäisin auditoinnein. Paanasta harmittaakin, että kansainvälisesti kehitetyt hyvät käytännöt kutistuvat Suomessa helposti vain pakollisiksi asiakasvaatimuksiksi. Haittojen korostaminen vaikeuttaa hyötyjen näkemistä.

”Sertifikaatin takana olevan standardin tulkintaosaamiseen panostaminen on tärkeää, jotta vaatimuksia oppii soveltamaan omaan toimintaan eikä tule tehneeksi liian raskasta järjestelmää.  Standardoinnin lähtökohtana on teollistumisen aikakauden alusta saakka ollut prosessien selkeyttäminen ja kustannusten pienentäminen ennustettavuutta parantamalla”, Paananen toteaa.

Sertifiointiohjelma on brändi

Sertifiointiohjelmat ovat brändejä, joille tehdään samanlaista suojelutyötä kuin mille tahansa brändille. Siksi auditoijien pätevöittäminen, auditointiajat, sertifiointiprosessin kulku ja raportointi on tarkkaan määritelty. Sertifiointiyritykset tekevät sertifiointeja lisensseillä ja sopimuksilla, jotka voi sanktiotapauksissa myös menettää.

Yksityisten standardien takana on sitä ylläpitävä organisaatio (CPO, Certification Programme Owner), joka kansainvälisten akkreditointistandardien lisäksi määrittelee, miten sertifiointi tulee tehdä. Standardit määrittelevät vaatimuksia kansallisille akkreditointielimille, sertifiointiyrityksille, kouluttajaorganisaatioille ja auditoijille. Kansalliset akkreditointielimet yhdessä CPO:n kanssa valvovat sertifiointiprosessien toteutusta.

Kielitaito on elintarviketeollisuuden tulevaisuustaito

Kansainvälistyminen on tuonut ja tuo meille myös tulevaisuudessa kansainvälisen tason viitekehyksiä, kuten sertifiointiohjelmia ja erilaisia todentamistuotteita, joiden kriteereitä vastaan toimintaa pystytään arvioimaan. Suuri osa näistä kriteereistä julkaistaan jo nyt vain englannin kielisinä.

Vaatimusten kiristyessä ja auditoijien eläköityessä alkaa auditoijien saatavuuden varmistaminen olla korkealla monen sertifiointiyrityksen agendalla. GFSI on keväällä 2022 tehnyt kansainvälisen aloitteen auditoijien pätevöitymisprosessien parantamisesta osana laajempaa "Race to the Top" (RTTT) -kehitysohjelmaa. Tulevaisuudessa yhä useampia sertifiointiarviointeja tullaan tekemään yli maarajojen.

”Monien kansainvälisten sertifiointien kysyntä jää Suomen kokoisessa maassa niin pieneksi, ettei niihin ole kannattavaa pätevöittää paikallisia auditoijia. Suomessa on ollut yllättävänkin vaikeaa saada asiakkaita suostuteltua englanninkieliseen auditointiin. Kielitaito on tulevaisuustaito, josta Suomen elintarviketeollisuuden kannattaa huolehtia”, päättää Paananen.

Taustatietoa:

GFSI (Global Food Safety Initiative) on yksityinen organisaatio, joka ylläpitää vertaisarviointikriteereitä elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmien kehittämiseksi ja auditoinneissa käytettävien standardien tunnustamiseksi. GFSI:n tunnustamat ohjelmat löytyvät täältä: https://mygfsi.com/how-to-implement/recognition/certification-programme-owners

BRCGS (British Retail Consortium Global Standards) on brittiläisen vähittäiskauppajärjestön vuonna 1998 julkaisema elintarviketurvallisuuden standardi, josta on elokuussa 2022 julkaistu versio 9. BRC on maailmanlaajuisesti tunnetuin ja käytössä yli 130 maassa.

IFS Food (International Featured Standard) on saksalaisen ja ranskalaisen vähittäiskauppajärjestön vuonna 2003 julkaisema elintarviketurvallisuuden standardi, josta on vuoden 2023 aikana tulossa versio 8. Se on käytössä noin 100 maassa.

BRCGS ja IFS standardit antavat selkeitä ohjeita ja normeja toiminnalle. Ne sisältävät HACCP-periaatteiden lisäksi yksityiskohtaisia vaatimuksia yrityksen johtamiskäytännöille, prosesseille, tuotteille, tuotanto-olosuhteille sekä tehdasympäristölle.

FSSC 22000 (Food System Safety Certification) on ISO 22000 -standardiin pohjautuva elintarviketurvallisuuden standardi. Se on ollut maailmanlaajuisesti käytössä vuodesta 2010 lähtien ja sertifioinnit tehdään tällä hetkellä versiota 5.1 vastaan.

FSSC on yhdistelmä ISO 22000 -standardista ja toimialakohtaisista teknisistä spesifikaatioista sekä FSSC:n omista lisävaatimuksista. ISO -taustansa vuoksi FSSC on helpoiten integroitavissa muiden ISO -standardipohjaisten järjestelmästandardien vaatimusten kanssa.

Teksti on alun perin julkaistu Elintarvike ja Terveys -lehdessä 16.9.2022