Hitsauksen laadunvalvontaa tehty jo 25 vuotta

Kiwa Inspectasta eläkkeelle jäänyt asiakkuuspäällikkö Erkki Saarnio ja Q-Test Oy:n toimitusjohtaja Ari Numminen pitävät suomalaista hitsauksen laadunvalvonnan sertifiointia uraa-uurtavana. Molemmat miehet todistivat ensimmäisen sertifikaatin myöntämistä Porin Mäntyluodossa vuonna 1996.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun Suomen ensimmäinen hitsauksen laadunvalvonnan sertifiointi myönnettiin Mäntyluoto Works Oy:lle Porissa. Vaikka tehtaan neuvotteluhuoneen juhlahetkestä on kulunut jo tovi, läsnä olleet Erkki Saarnio ja Ari Numminen muistavat tuon hitsausalaa koskettaneen tilaisuuden kuin eilispäivän.

–Nykyään kaikki tietävät, mitä hitsauksen laadunvalvonta tarkoittaa. Vielä 1990-luvulla se oli outoa. Muutamat pioneerit ymmärsivät, mihin maailma on menossa, Kiwa Inspectasta juuri eläkkeelle jäänyt Saarnio kertoo.

Hän antaa kehuja Nummiselle, joka työskenteli aikoinaan Mäntyluoto Works Oy:n laatupäällikkönä. Hitsausasiat olivat yrityksessä korkealla – asiakkaiden vaatimalla – tasolla jo yli 20 vuotta sitten. Se tarkoitti sitä, että asiat olivat kunnossa kaupankäynnistä koneiden huoltoon ja henkilöiden pätevyyksistä työn dokumentointiin.

Muun muassa öljynporauslautan runkorakenteita ja muita vaativia teräsrakenteita valmistaneen yrityksen ydinbisnes oli hitsaus, joten sertifikaatin saaminen laadun takeena oli kunnia-asia. Siitä alkoi samalla yleinen kaupallinen vaatimus ja käytäntö siitä, että hitsaustyötä toimittavalta yritykseltä edellytetään järjestelmää, joka täyttää tietyt alaa koskevat standardit.

–Esimerkiksi monet isot suomalaiset prosessiteollisuusyritykset ja energiayritykset ottivat käyttöön toimintatavan, jossa toimittajasopimuksiin kytkettiin maininta sertifioinnista, Saarnio sanoo.

Suomi edelläkävijä

Teknillisenä tarkastuslaitoksena aikaisemmin tunnettu Kiwa Inspecta on hänen mukaan myöntänyt tähän päivään mennessä vajaa 200 hitsauksen laadunvalvonnan sertifikaattia. Vuosien varrella erilaisia laatustandardeja, direktiivejä ja vaatimuksia on tullut lisää. Samalla turvallisuus ja -laatuasiat ovat kehittyneet monessa paikassa.

Vielä 1996 vuonna eurooppalainen standardi tunnettiin nimellä EN 729-2. Nykyään nimi on kansainvälinen ISO 3834-2, ja se otetaan yhtenä osa-alueena huomioon muun muassa hitsausalan ammattilaisten koulutuksessa.

–Edelleen yritykset heräävät monesti näihin vasta sitten, kun kaupat on tehty. Sitten katsotaan, mitä luvattiin ja mitä asiakas on vaatinut. Usein siinä vaiheessa huomataan, että myös hitsauksen laadunhallinta ja sertifiointiasiat pitää olla kunnossa, Numminen sanoo.

Hän ja Saarnio ovat ajan saatossa kohdanneet toisensa monissa eri tehtävissä. Milloin Numminen on ollut asiakkaana, milloin kilpailijana. Molemmat ovat sitä mieltä, että Suomella on ollut merkittävä rooli kansainvälisessä hitsaustoiminnassa. Saarnio mainitsee Carl-Gustaf Lindewaldin, joka piti tilastoa sertifioinnin kehittymisestä.

–Hän lähetti minulle joka vuosi kyselyn siitä, paljonko olemme myöntäneet sertifikaatteja. Aika nopeasti huomasi, että Suomi oli vuodesta 1996 lähtien maa, jossa oli väkilukuun suhteutettuna eniten myönnettyjä sertifikaatteja, Saarnio kertoo.

Takana pitkä ura

Vuodesta 1975 saman työnantajan palveluksessa työskennellyt entinen asiakkuuspäällikkö kertoo, että hitsauksen laadunvalvonnan osalta Kiwa Inspectaa on aina kiinnostanut asioiden turvallinen toteutustapa. Suurta yleisöä palveleva hitsaustyön visuaalinen lopputulos on niin ikään tärkeä asia. Saarnio on iloinen, että hänen pestiinsä löytyi hyvä jatkaja, Timo Ojanperä, jolle hän on voinut siirtää omaa tietotaitoaan.

Eläkkeelle siirtyminen ei kuitenkaan käynyt 68-vuotiaan Saarnion kohdalla perinteisesti. Hän oli välissä kuukauden pois töistä, ja palasi hommiin niin sanotusti uutena työntekijänä. Uuden sopimuksen myötä työura sai vielä vähän jatko-aikaa, kunnes uusi seuraaja löytyi.

Yli 45 vuotta kestäneen uran varrelta riittää muisteltavaa. Kauas on tultu päivistä, jolloin Saarniolle opetettiin, miten kirjekuoret kuuluu kääntää, jotta ne voi käyttää uudestaan. Mieleen ovat painuneet niin ulkomaanmatkat kuin kenttätyön kokemukset Suomesta. Etenkin 1970-luvun tapahtumat jaksavat vielä hämmästyttää.

–Urani alku oli niin sanotusti räjähtävä. Vuosaaren telakalla räjähti asetyleenikehitin, Kyläsaaressa sattui kattilaräjähdys ja keväällä 1976 räjähti Lapuan patruunatehtaalla.

Paineastioiden tarkastustehtävissä tuohon aikaan työskennellyt Saarnio pääsi apulaisena mukaan tutkimaan onnettomuuksia sekä Vuosaareen että Kyläsaareen. Myöhemmin työt veivät mennessään ympäri Suomea, ulkomaita unohtamatta.

Saarnio on kertomansa mukaan vaihtanut työtehtäviään säännöllisesti noin 5–7 vuoden välein, ja työskennellyt kaikissa yhtiön emo- ja tytäryhtiöissä Suomessa.

–Minulla on ollut mahdollisuuksia aukaista erilaisia ovia, joiden takana on aina odottanut uusi ja outo haaste. Se on ollut se, joka on ylläpitänyt kiinnostusta tähän työhön.

Teksti ja kuvat: Jenna Lehtonen

Artikkeli on alunperin julkaistu Hitsaustekniikka -lehdessä 3/21