Jo läheltä piti -tilanne on liikaa
Räjähdysherkissä työympäristöissä on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että jokainen siellä toimiva ymmärtää kaikki riskien mahdollisuudet.
Jos kysyt kuulijaltasi, ymmärsikö hän asian, siihen on helppo tokaista, että joo, ymmärsin. Mutta jos kysyt, että miten aiot seuraavan työn tehdä, hänen on annettava perusteellisempi vastaus – josta samalla kuulee, että asia varmasti meni perille.
Vinkki on Anssi Heikkisen, Yara Suomen turvallisuusasiantuntijan.
Teemamme on räjähdysherkkä työympäristö ja siihen liittyvät EU:n räjähdysvaarallisten tilojen työolosuhdesäädökset, ATEX-säädökset.
Heikkinen muistuttaa työturvallisuuslain 14. pykälästä. Sen mukaan työntekijöille on kerrottava työn keskeiset vaarat siten, että hän ymmärtää ja sisäistää asiat.
– Pyrin tuohon itse myös omissa koulutuksissani. On kaikkien oikeusturvan tae, että esimiehet osaavat kertoa riskeistä niin, että ne ymmärretään ja että ne otetaan käytännössä myös huomioon.
Käytäntö saattaa nimittäin olla toinen. Heikkinen on huomannut, että suomalaiset pitävät itseään hyvinä turvallisuusasioiden hallitsijoina.
– Maissa, joissa turvallisuuskulttuuri on pidemmällä, on yleistä, että henkilöstö puuttuu aktiivisesti turvallisuudessa havaitsemiinsa puutteisiin. Työpaikoilla ymmärretään, että turvallisuus kuuluu kaikille, ei vain valvonnalle tai esimiehille.
Osaksi arkista työtä
ATEX-työolosuhdesäädökset koskevat kaikkia työnantajia, joiden henkilökunta voi joutua räjähdykselle alttiiksi.
Käytännössä säädökset tarkoittavat isoja kokonaisuuksia, joissa on otettava huomioon koko teollisuuden turvallisuus. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös esimerkiksi urakoitsijat.
Miten sitten varmistetaan, että räjähdysalttius otetaan laadukkaasti huomioon?
Heikkinen sanoo, että kaikki lähtee huolellisesta suunnittelusta ja ennaltaehkäisystä. Mitä paremmin tilanteet suunnitellaan, sitä pienemmäksi käy riskien todennäköisyys.
Räjähdysalttiissa ympäristössä on varmistettava, että laitteissa on kaikki tarvittavat merkinnät, että ihmiset ymmärtävät ne ja toimivat niiden mukaisesti käytännössä. Riskit on muistettava arkisimmissakin työvaiheissa.
– Yleisesti työturvallisuudessa on paljon kehittämistä, että riskien tarkastelu siirtyy jokapäiväiseen työhön.
Vaarallisten aineiden onnettomuuksista ja niistä tehtävistä ilmoituksista on omat lakipykälänsä.
Läheltä piti -tilanteet käsitellään kussakin yrityksessä sisäisesi. Yleisesti tiedetään, että tapaturmia edeltää useita läheltä piti -tilanteita.
Vaarallisia tilanteita voi syntyä esimerkiksi, kun ihmisiä ei ole tarpeeksi huolellisesti perehdytetty tehtävään. Riskitilanne voi syntyä myös esimerkiksi putkiston haurastumisen takia.
Teollisuudessa, jossa räjähdysvaara on todellista, toimitaan yleisesti ottaen kaikin puolin asianmukaisesti. Yhtä tärkeää on kuitenkin varmistaa, että urakoitsijat ja aliurakoitsijat omaksuvat saman tavan: että asiakirjat ovat kunnossa ja toteutukset hyvin etukäteen suunniteltu ja riskikartoituksista huolehdittu.
Heikkinen muistuttaa vielä rutiineista: kun riskit ja vaarat tunnetaan ja työt rullaavat rutiinilla, ajatellaan, että eihän viimeksikään sattunut mitään.
– Voi olla, että riski realisoituu juuri kyseisessä tapauksessa. Liian usein luotetaan hyvään onneen.
Ohjeistukset paperilta käytäntöön
Heikkisen mukaan räjähdysvaarasta kertovat EX-merkinnät tunnetaan melko hyvin, mutta kuinka hyvin ne otetaan huomioon käytännössä, on jälleen toinen juttu.
Räjähdysvaarallisia tilanteita on useampia kuin ehkä työmailla tullaan ajatelleeksi. Tällaisiin kuuluu vaikkapa ammoniakkiputken leikkaaminen.
Näissä työvaiheissa on oltava hyvin tarkkaan selvillä lukuisista yksityiskohdista. EX-merkintä vaikuttaa jo valaistukseen: on varmistettava, ettei mikään ympäristössä kipinöi.
Heikkinen huomauttaa, että vaikka valvontaa on, se ei se takaa mitään, elleivät toimijat ole vastuullisia.
– On ensiarvoisen tärkeää, että asiat hoidetaan laadukkaasti ja ohjeistukset näkyvät muuallakin kuin paperilla.
Teksti: Kirsi Riipinen
Kuva: Yara