Elinikätarkastukset: jäljennetarkastus ja kovuusmittaus

Jäljennetarkastuksella pyritään ehkäisemään koneiden ja laitteiden teräsosien (päähöyrylinja, tulistin) yllättäviä rikkoutumisia. Menetelmällä tutkitaan korkean lämpötilan teräsosia mikrorakennetasolla ja seurataan virumisvaurioiden kehittymistä. Jäljennetarkastus on ainoa rikkomaton menetelmä virumisvaurioiden havaitsemiseen tehdasolosuhteissa. Tyypillisimpiä jäljennetarkastuksen kohteita ovat voimalaitosten kuumalujat ja virumiselle alttiit metalliosat, kuten päähöyrylinja ja tulistimet. Jäljennemenetelmällä tutkitaan myös metallien mikrorakennetta ja raekokoa ja kartoitetaan säröjen alkuperää.

Viruminen on teräksen hidasta venymistä lämpötilan, kuormituksen ja ajan vaikutuksesta. Sitä tapahtuu teräksen mikrorakenteessa, jossa metallin raerajoille muodostuu koloja, joiden koko ja tiheys kasvavat. Kolot alkavat pikkuhiljaa suuntautua ja muodostavat mikrosäröjä. Kun säröt kasvavat, ne yhtyvät näkyviksi säröiksi ja voivat johtaa teräksen murtumiin.

Jäljennetarkastuksessa metallin pinta hiotaan ja puhdistetaan huolellisesti. Pinnan mikrorakenne kopioidaan muoville. Jäljenne tutkitaan mikroskoopilla ja siitä etsitään virumisvaurion kehittymisen eri vaiheita. Virumisvauriot luokitellaan yhdeksänportaisen asteikon avulla. Tulosten perusteella voidaan antaa suosituksia seuraavista tarkastuksista tai korjaustoimenpiteistä.

Jäljennetarkastuksessa pitää huomioida, että se kohdistuu pieniin, noin 8 mm halkaisijan, alueisiin. Tämän vuoksi tarkastusta yleensä täydennetään laajemmalla fluoresoivalla magneettijauhetarkastuksella. Näin havaitaan myös jäljennekohtien ulkopuolelle jäävät viat ja vauriot.