Yksityistiesillan tarkastusta ei ole syytä lykätä, vaikka silta näyttäisi hyväkuntoiselta

Siltakansilla liikkuva vesi, teiden liukkauden torjuntaan käytetty suola, runsaat liikennemäärät, pakkaset, auringon ultraviolettisäteily ja muut ilmasto-olosuhteet aiheuttavat rasitustilan, joka tietyissä tapauksissa saattaa vaurioittaa taitorakenteiden, kuten siltojen rakennetta hyvinkin nopeasti. Valtion omistamien siltojen ylläpitoon valtiolla on apunaan Väylävirasto mutta kaupunkien, kuntien ja yksityistie kuntien on vastattava infrarakenteidensa kunnosta täysin itsenäisesti.

Vuositarkastus kerran vuodessa ja erikoistarkastus tarvittaessa

Väylävirasto ohjaa tarkastamaan siltarakenteet kerran viidessä vuodessa. Näillä yleistarkastuksilla ohjelmoidaan siltojen ylläpitoa ja valitaan erikoistarkastettavaksi ja korjattavaksi valittavat sillat. Lisäksi kerran vuodessa tulisi tehdä vuositarkastus, jossa ohjelmoidaan siltojen kunnossapitoa kuten siisteyttä, kaiteiden kuntoa yms, eli ei niinkään rakenteellisia vaurioita, jotka vaativat korjaussuunnittelua. Mikäli tarkastuksessa havaitaan vakavampaa vauriota, tehdään sen jälkeen erikoistarkastus, joka on aina tapauskohtainen. Ennen korjaussuunnittelua tehdään aina erikoistarkastus.

Tutkimuksien perusteella voidaan tehdä johtopäätökset tarvittavista korjaustoimenpiteistä sekä niiden oikeasta ajoituksesta ja mitoituksesta. ”Jos ruvetaan vain korjaamaan, ei tiedetä miten paljon pitäisi korjata, ja on vaara, että korjataan liian vähän. Jos vaurioita ei poisteta, niin vaurioituminen lähtee kiihtymään. Toinen riski on teettää liikaa työtä, jolloin rahaa ja resursseja heitetään hukkaan”, sanoo Kiwan betoniasiantuntija Janne Kemppainen. Pieleen menneellä korjauksella ei siis saavuteta suunniteltua lisäkäyttöaikaa, vaan uusi korjaus joudutaan tekemään nopeammalla aikataululla.

Tiesilloille ominaisia vaurioita ovat erilaiset betonirakenteiden rapautumisvauriot sekä kloridikorroosiovauriot. Jos vauriot etenevät tarpeeksi pitkälle, saattaa sillan kantavuuskin vaarantua. Kiwan johtava asiantuntija Jukka Leskelä kuitenkin toteaa, että harvoin silta pääsee sellaiseen kuntoon, että se sortuisi, mutta riski on aina olemassa. ”Etenkin riski on niillä silloilla, joita kukaan ei käy tarkastamassa”, Leskelä sanoo. Yleisempiä vaaratilanteita Leskelän mukaan on esimerkiksi asfalttiin tullut reikä, joka johtaa auton renkaan puhkeamiseen tai jopa auton suistumiseen. Jos taas kaiteen kiinnitys on murtunut, voi auto siihen törmätessään suistua veteen.

Sillan siisti ulkonäkö voi johtaa harhaan sen todellisesta kunnosta

Moni saattaa ajatella, että betoninen silta kestää ikuisesti, sillä sehän on kaiken kestävää kiveä, joka ei voi kärsiä tai tuhoutua. Betonissakin on kuitenkin monia eri vauriomekanismeja ja silmämääräisesti hyvältä näyttävän betonipinnan alla voi piiletä pahakin tilanne. Yksi ajankohtainen betonin vauriomekanismi on alkalikiviainesreaktio, joka tarkoittaa betonin alkaalisen kiviaineksen reagoimista veden, lämpötilan ja korkea alkalisen sementin kanssa. Silloin tapahtuu geeliytymistä, joka aiheuttaa betonin laajenemisen ja syöpymisen sisältäpäin. Saattaa mennä pitkiäkin aikoja ennen kuin mitään näkyy ulospäin, mutta jossain vaiheessa betoni alkaa halkeilla. Sitä ei voi korjata pinnoittamalla, sillä vaurio on syvällä betonissa. Alkalikiviainesreaktio on ongelma, joka voi syntyä mihin tahansa betonirakenteeseen, ja se paljastuu betonista otetuista näytekappaleista betonilaboratorion hietutkimuksissa.

Myös muunlaisia yllätyksiä voi olla vastassa, kun ryhdytään tutkimaan tarkemmin päällepäin hyvältä näyttävää siltaa. Leskelä kertoo esimerkin tarkastamastaan yksityistiesillasta, johon oli tehty upea puukansi. Kaikki näytti hyvältä ennen kuin Leskelä meni sillan alle ja joutui toteamaan, ettei kyseinen silta kestä enää kauaa. Koko silta oli nimittäin tehty vanhan rekka-auton rungon päälle. ”Kun rekka-auton runko oli läpi ruostunut, eikä se enää kestänyt, oli sitä yritetty tukea täyttämällä kahdensadan litran öljytynnyreitä, jotka oli valettu betonilla. Tuon sillan päältä ajoi rekka liikennettä. Tein siihen lopulta putkisiltasuunnitelman, joka korvasi sillan. Yksityistiet saavat valtion avustusta rakennuskustannuksiin, joten heille ei jäänyt kuin pari tonnia maksettavaa. Tuolla hinnalla he saivat uuden turvallisen sillan, joka kestää ihan kaikki kuormat mitä suomessa on olemassa”, Leskelä kertoo.

Silta on taitorakenne, jonka tarkastaminen vaatii erikoisosaamista

Siltojen tarkastuksiin voi liittyä betonin rikkomattoman testauksen (NDT) menetelmiä, joilla on mahdollista nähdä betonin sisälle ja ultrata esimerkiksi betonin sisällä olevia jänneteräksiä. NDT-tutkimuksien lisäksi usein porataan sillasta betonilieriöitä, jotka tutkitaan laboratoriossa. Laboratoriossa betonilieriöille tehdään ohuthie-, puristus- ja vetokoetutkimuksia. 

Siltojen tarkastuksissa menetelmänä voi olla rannalta tehtävä visuaalinen tarkastus, jossa käytetään kiikaria ja zoomaavaa kameraa. Jos kyseessä on isompi silta, niin yleensä tehdään tarkastus joko dronella tai mennään veneellä sillan alle. Erikoistarkastuksissa apuna on siltakurki.

Yhden sillan erikoistarkastus ja näytteiden poraaminen on Leskelän mukaan 2-4 päivän homma. Toki aiemmin jo tulee huolehtia liikennejärjestelyistä. Tulokset laboratoriosta tulevat yleensä kuukauden päästä. Noin 2 kuukautta menee kuitenkin siihen, että koko tarkastus raportteineen on saatu päätökseen.

Leskelä kertoo, että usein asiakkaat kysyvät saman tien ”kestääkö silta”, ennen kuin sitä on edes tutkittu. ”Sillat ovat taitorakenteita, joiden tarkastamisessa taito ja asiantuntemus ovat se, mihin koko homma perustuu”, Leskelä sanoo. ”Vaikka olisi vain yleistarkastus niin kyllä sitä on tarpeellista toimistolla vielä analysoida ja vertailla piirustuksia ja niin poispäin. Työmäärä on paljon suurempi kuin mitä raportissa on nähtävissä”, Leskelä muistuttaa.

Kiwan johtava asiantuntija Jukka Leskelä tarkastustehtävällä. Taustalla siltakurki.